ÿþ<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.0 Transitional//EN"> <html> <head> <title>V&auml;in&ouml;l&auml;n Luomutila Kerim&auml;ki, maatiaiskana</title> <META name="Keywords" content="luomuviljely, maatiaiskana, luomukukat, Savonlinnan tori, kuivakukat, kuivakukka, kukkien itsepoiminta, kukkaretki, kes&auml;kukkap&auml;iv&auml;, kukkaviljely, kukkasidonta, V&auml;in&ouml;l&auml;n luomutila, Susanna Sepp&auml;nen, Yrj&ouml; Ruuskanen, talvivalkosipuli, valkosipuli, Aleksandra, Kerim&auml;ki, -:>-D5@<0 O9=Q;O, 2>7;5 40G=>3> ?>A5;:0 5@8<00, 5@8<O:8, !02>=;8==K, 5=L ;5B=8E F25B>2, F25B>G=>5 ?>;5, ACE85 F25BK, K=>: !02>=;8==0"> <META name="Description" content="Myymme Savonlinnan torilla kuivakukkia ja risutuotteita. Itsepoimintana kukkia."> </head> <style type="text/css"> p{font-family: verdana; font-size:10pt; color:black; margin: 2em;} h4{font-family: verdana; font-size:10pt; color:black;} h5{font-family: verdana; font-size:8pt; color:white; margin: 1em;} h6{font-family: verdana; font-size:8pt; color:Black; margin: 1em;} A:link {font-family: Bookman Old Style; font-size:10pt; color:black;} A:visited {font-family: Bookman Old Style;verdana; font-size:10pt; color:black;} A:active {font-family: Bookman Old Style;; font-size:10pt; color:black;} ul { margin-left: 30px; margin-right: 30px; font-family: verdana; font-size:10pt; color:Black;} li { margin-left: 35px; margin-right: 30px; font-family: verdana; font-size:10pt; color:Black;} </style> <body> <table align="center" width="1100" cellspacing="1" cellpadding="1" border="3" bordercolor="Gray" frame="box"> <tr> <td><!-- t&auml;st&auml; alkaa varsinaiset sivut --> <table align="center" width="1100" cellspacing="1" cellpadding="1" border="0" bgcolor="#E6F7D7"> <tr> <td colspan="2"><img src="kuvat/log_kananpaa_musta1100.jpg" width="1100" height="314" border="0" alt="V&auml;in&ouml;l&auml;n luomutila"></td> </tr> <tr> <td rowspan="2" valign="top" bgcolor="#869F4E"><br><br><h5>V&auml;in&ouml;l&auml;n Luomutila <br>Ukonmurrontie 154<BR> 58200 KERIM&auml;KI<br> puh 050 494 8053<br> puutarha@vainolanluomu.net</font><br><br><br><br> <a href="index.html">Etusivu</a><br><br> <a href="kukkapelto.html">Kukkapelto</a><br><br> <a href="kesakukkapaiva.html">Kes&auml;kukkap&auml;iv&auml;</a><br><br> <a href="maatiaiskana.html">Maatiaiskana</a><br><br> <a href="valkosipuli.html">Valkosipuli</a><br><br> <a href="http://www.vainolanluomu.blogspot.com">Kuvia</a><br><br> <a href="Po russki.html">Po russki</a><br><br><br> <!-- AMPPELIN KUVA VSEMMALLA LINKKIEN J&auml;LKEEN --> <img src="kuvat/amppelikorivihrtaus.jpg" width="187" height="510" border="0" alt="Punottukori"><br><br><br><br>P&auml;ivitetty 6.5.2011<br><br><br></td> <!-- KESKITEKSTIT JA KUVAT ALKAA --></td> <td valign="top"> <!-- YL&auml;LAIDAN AJANKOHTAISTA LAATIKKO --> <table align="center" width="870" cellspacing="1" cellpadding="1" border="2" frame="box" bordercolor="#ff99cc"> <tr> <td valign="top" bgcolor="#FECEFF"><h6><BR> <!-- T&auml;H&auml;N AJANKOHTAISTA TEKSTI&auml;, muista laittaa <br> hyv&auml;&auml;n v&auml;liin, ett&auml; tekstist&auml; ei tule liian pitk&auml; tai katkeile v&auml;&auml;r&auml;ss&auml; kohdassa --> <!-- t&auml;h&auml;n loppuu ajakohtaista tekstit --> <br><br></td> </tr> </table> <!-- YL&auml;LAIDAN AJANKOHTAISTA LAATIKKO LOPPUU --> </td> </tr> <tr> <td valign="top"> <!-- VARSINAINEN TEKSTI ALKAA --> <P><b>V&auml;in&ouml;l&auml;n luomutilan maatiaiskanat</b><BR><img src="kuvat/4kanaa.jpg" width="320" height="1049" border="0" align="right" alt="Maatiaiskanat"> eiv&auml;t kuulu kotiel&auml;intarkkailuun eiv&auml;tk&auml; siis ole "virallisia" luomukanoja. Niit&auml; kuitenkin kasvatetaan luomun periaatteiden mukaan. Kuulumme MTTn maatiaiskanan s&auml;ilytysohjelmaan. <BR> S&auml;ilytysohjelmasta ja maatiaiskana-asioista saat lis&auml;tietoa Suomen Siipikarjaliiton Pikkusiiven nettisivuilta.<BR> <BR><BR> Maatiaiskanan arki vaihtelee vuodenaikojen mukaan. T&auml;ss&auml; tekstiss&auml; kerromme omasta kananpidostamme ja siit&auml;, milt&auml; vuoden kierto n&auml;ytt&auml;&auml; kanaperspektiivist&auml;. <BR><BR> Maatiaiskanalan vuosi <BR> Tammikuussa kanat ovat olleet sis&auml;tiloissa jo jonkin aikaa. Tavanomaisen ruoan lis&auml;ksi annamme kes&auml;ll&auml; tehtyj&auml; vadelmakerppuja c-vitamiinit&auml;ydennykseksi. Kerput tarjoavat kanoille my&ouml;s tervetullutta askartelua, jota voi tarjota my&ouml;s p&ouml;yhim&auml;ll&auml; lattiapehkuja. Olkipehku maatuu hitaasti, mutta kun sit&auml; k&auml;&auml;nt&auml;&auml; talikolla, pintaan nousee hienojakoisempaa ainesta, johon kanat kaivavat mielell&auml;&auml;n kylpypaikkoja. Pehkuissa myll&auml;&auml;v&auml;t kanat tuottavat paljon p&ouml;ly&auml;, joten k&auml;&auml;nt&auml;minen kannattaa tehd&auml; lauhalla s&auml;&auml;ll&auml;, jolloin on mahdollisuus tuulettaa p&ouml;lyt pois k&auml;&auml;nt&auml;misen j&auml;lkeen. <BR><BR> Vuodenvaihteen tienoilla kanalassa on hyv&auml; olla lis&auml;valaistus, jos ikkunat eiv&auml;t riit&auml; tuottamaan tarpeeksi valoa. Valoa ei kuitenkaan kannata antaa liian paljon, eih&auml;n maatiaiskanaa ole tarkoitus munittaa hengilt&auml;. Kuuden tunnin valaistus (klo 9-15, vaivatonta auton l&auml;mmitykseen tarkoitetulla ajastimella!) riitt&auml;&auml; hyvin, ja kanat saavat silti tarpeellisen munintataukonsa. Jos valot ovat p&auml;&auml;ll&auml; pitk&auml;&auml;n sen j&auml;lkeen kun h&auml;m&auml;r&auml; ulkona on laskeutunut, eiv&auml;t kanat pysy luonnollisessa rytmiss&auml; eiv&auml;tk&auml; ehk&auml; ehdi nousta orrelle sitten kun valot sammuvat. Pime&auml;ss&auml; ne eiv&auml;t uskalla liikkua mihink&auml;&auml;n, ja j&auml;&auml;v&auml;t y&ouml;ksi lattialle. Auringon pysytelless&auml; taivaalla yh&auml; pitemp&auml;&auml;n voi kanalan valon j&auml;tt&auml;&auml; pois. <BR><BR> Tammikuussa sulkasadon pit&auml;isi olla jo ohi, ja muninnan k&auml;ynnistynyt. Jos laumassa kuitenkin on sulkasadon heikent&auml;mi&auml; kanoja, olisi huolehdittava riitt&auml;v&auml;st&auml; B-vitamiinin saamisesta. Porkkana k&auml;y t&auml;h&auml;n hyvin, mutta my&ouml;s nestem&auml;ist&auml; vitamiinilis&auml;&auml; voi antaa puuroon tai juomaveteen sekoitettuna. Puuro tai peruna maistuu etenkin kovina pakkasp&auml;ivin&auml;. Juomavesi t&auml;ytyy pit&auml;&auml; puhtaana ja ennen kaikkea sulana. Muuten l&auml;mp&ouml;tila voi olla hyvinkin alhainen. Kylm&auml;ll&auml; ilmalla kanat kuluttavat enemm&auml;n ravintoa, ja ruokaa pit&auml;&auml; olla jatkuvasti tarjolla. L&auml;mp&ouml;tilaksi riitt&auml;&auml; +5-10 astetta. Ruokahuollon vastikkeena munintapesist&auml; alkaa tammi-helmikuussa l&ouml;yty&auml; yh&auml; enemm&auml;n ja enemm&auml;n munia. Pitk&auml; talvi saattaa aiheuttaa kanalaumassa ep&auml;toivottua k&auml;ytt&auml;ytymist&auml;. Jos jotakin kanaa on nokittu niin pahasti, ett&auml; siit&auml; vuotaa verta, on hyv&auml; erist&auml;&auml; nokittu kana siksi aikaa ett&auml; haava paranee. Tuore haava ja veri saattavat innostaa laumaa nokkimaan kanaa niin paljon, ett&auml; se ei selvi&auml;. Eristys on kuitenkin stressaavaa my&ouml;s eristetylle, joka pyrkii nokkimisesta huolimatta takaisin laumaan. Eristyskopin on hyv&auml; olla verkosta tehty, ett&auml; siell&auml; olijalla on n&auml;k&ouml;yhteys muihin. Talven mittaan kanoille saattaa my&ouml;s kerty&auml; jalkoihin lantapaakkuja niin paljon, ett&auml; ne kuivuttuaan haittaavat k&auml;vely&auml;. Paakut on parasta irrotella heti kun niit&auml; syntyy, sill&auml; kovettuneihin lantapaakkuihin ei tepsi muu kuin vesiliotus (kana kainaloon, jalat veteen), pahimmassa tapauksessa puukko. Kananpitoa aloitettaessa ensimm&auml;inen talvi on kriittisin, ja jos laumassa on tauteja, talven aikana heikommat karsiutuvat eli kuolevat. Ajan mittaan laumaan syntyy yhteinen vastustuskyky tauteja vastaan, ja jos laumaan ei tuoda uusia j&auml;seni&auml; ja hoito on hyv&auml;&auml;, maatiaiskana kest&auml;a talven kyll&auml;. <BR><BR> Maalis-huhtikuussa l&auml;mp&ouml;tila ulkona voi jo nousta sen verran, ett&auml; lauman voi p&auml;&auml;st&auml;&auml; ulos. Ulkoilemaan kannattaa p&auml;&auml;st&auml;&auml; vasta iltap&auml;iv&auml;ll&auml;. Jos p&auml;&auml;st&auml;&auml; lauman ulos heti aamusta, ne eiv&auml;t malta menn&auml; takaisin sis&auml;lle ennen h&auml;m&auml;rtymist&auml;, ja liian pitk&auml;st&auml; ulkoilureissusta saattaa seurata vilustumisia. Kanat ovat kyll&auml; kiinnostuneita lumesta ja sy&ouml;v&auml;tkin sit&auml; mielell&auml;&auml;n, mutta jos ne joutuvat hangen keskelle vaikka s&auml;ik&auml;hdyksen ajamina, ne eiv&auml;t ymm&auml;rr&auml; tulla sielt&auml; pois, vaan j&auml;&auml;v&auml;t kyyr&ouml;tt&auml;m&auml;&auml;n lumeen. Silloin on vaarana jalkojen paleltuminen. Sopiva ulkoilus&auml;&auml; on tyyni ja aurinkoinen. Kanat nauttivat aurinkokylvyist&auml; l&auml;mpim&auml;ll&auml; sein&auml;nvierustalla, ja auringonvalo saa muninnan (ja haudontavietin) her&auml;&auml;m&auml;&auml;n. Kev&auml;&auml;n koittaessa ja lumien alkaessa sulaa kanojen ulkoilua ei tarvitse en&auml;&auml; rajoittaa, vaan kanalan luukun voi j&auml;tt&auml;&auml; auki. Aluksi on kuitenkin hyv&auml; yritt&auml;&auml; opettaa kanat munimaan sis&auml;lle. Sen vuoksi luukku avataan vasta iltap&auml;iv&auml;ll&auml;, kun kanat ovat ehtineet munia. Kes&auml;isin l&auml;himetsiin ja rakennusten alle munivat kanat eiv&auml;t oikein vastaa tarkoitustaan. <BR><BR> Kes&auml;ll&auml; kananhoitajan t&auml;rkein ty&ouml; on muistaa sulkea kanalan luukut iltaisin ja avata ne aamuisin. Muuten maatiaiskanat saavat liikkua vapaasti ja oman tahtonsa mukaan. Kukko huolehtii siit&auml;, ett&auml; lauma ei hajoa liian hajalleen. Tosin isoa laumaa paimentavalle kukolle voi iske&auml; ihan ymm&auml;rrett&auml;v&auml; laiskuus, ja jokap&auml;iv&auml;inen mets&auml;&auml;n eksyneen kanarouvan valitus kaikua kuuroille korville. Jos kanat oppivat munimaan ulos, niit&auml; on vaikea saada munimaan sis&auml;lle. Yhten&auml; huijauskonstina voi yritt&auml;&auml; keitettyjen kananmunien panemista munintapes&auml;&auml;n. Ulos erilaisiin piiloihin munimisen syyn&auml; on tietysti ihminen, joka varastaa kanalta munat. Keitetyt munat voi merkit&auml; vaikka tussilla, ettei niit&auml; tule erehdyksess&auml; ottaneeksi tuoreiden munien mukana. Keitetyt munat s&auml;ilyv&auml;t pes&auml;ss&auml; monta viikkoa. Vaarana on kuitenkin, ett&auml; haudontahaluinen maatiaiskana ottaa ne haudottavakseen. Kanan haudontahalua on vaikea poistaa, vaikka entisvanhaisena konstina onkin neuvottu kanan upottamista kylm&auml;&auml;n veteen. Parempi olisi antaa kanan hautoa, vaikka joskus tuntuukin ett&auml; hautova kanaemo ansaitsisi ilon sijasta s&auml;&auml;li&auml;, monestakin syyst&auml;. Emo hautoo muniaan (tai toisten munia) 21 p&auml;iv&auml;&auml; hankalassa asennossa, eik&auml; l&auml;hde pes&auml;st&auml; kuin sy&ouml;m&auml;&auml;n ja juomaan. Ulostamisenkin kanssa on v&auml;h&auml;n hankalaa. Kun hautova kana lopulta pitk&auml;n pid&auml;ttelyn j&auml;lkeen kampeutuu huonosta asennostaan l&auml;htem&auml;&auml;n vessareissulle, tulos on joka suhteessa mahtava niin hajun, koon kuin koostumuksenkin suhteen. Toimenpiteeseen liittyy usein kova huuto ja mekastus.<BR><BR> Vastakuoriutuneet kananpojat teett&auml;v&auml;t t&ouml;it&auml; emon lis&auml;ksi my&ouml;s ihmisv&auml;ell&auml;. Ensimm&auml;isin&auml; p&auml;ivin&auml; poikasille annetaan vain vett&auml;, mutta sitten alkaa kananmunien ja puuron keitt&auml;minen. Kanaemo opettaa lapsilleen ruokailutavat omalla tavallaan, ja alussa melkein sy&ouml;tt&auml;&auml;kin ne nokastaan. Ihmishoitajan on huolehdittava, ett&auml; ruoka-astiat ja vesi pysyv&auml;t puhtaina, etteiv&auml;t poikaset sairastu ripuliin. Emo my&ouml;s puolustaa tarvittaessa poikasiaan lauman muilta j&auml;senilt&auml;, ja poikasiaan hoitava emo tuntuukin nauttivan laumassa arvostusta, joka silt&auml; katoaa sitten kun poikaset ovat vieroittuneet. Haudontojen aikana kanalauman arvoj&auml;rjestys saattaa muuttua moneen kertaan. Kukon suhtautuminen poikasten kanssa liikkuvaan kanaan on yleens&auml; v&auml;linpit&auml;m&auml;t&ouml;n, mutta kun poikaset ovat tarpeeksi isoja, kukko kyll&auml; ottaa lapsivuoteelta nousseen vaimonsa innolla takaisin laumaan. Poikasista muodostuu oma laumansa, jota aikuiset kanat eiv&auml;t tahdo oikein siet&auml;&auml; l&auml;hell&auml;&auml;n. <BR><BR> Aikaisin kev&auml;&auml;ll&auml; hautonut ja poikaset hoitanut maatiaiskanakana saattaa alkaa hautomisen uudelleen. Poikasiaan hoitava emo on hellytt&auml;v&auml; n&auml;ky, mutta jos Suomen lyhyest&auml; kes&auml;st&auml; kuluu haudontaan 21 vuorokautta ja poikasten ensivaiheen hoitoon (sis&auml;ll&auml; kanalassa) melkein toinen mokoma, haudontahaluisen kanan kes&auml;loma j&auml;&auml; kyll&auml; lyhyeksi. Harjaantumaton silm&auml; ei erota helposti nuorta kanaa kukosta. Yleens&auml; noin puolet poikasista on kuitenkin kukkoja, ja t&auml;m&auml; asia on huomioitava jos toivoo kanansa hautovan. Laumaan ei mahdu kuin yksi kukko, joten kukkopojille on joko etsitt&auml;v&auml; uudet kodit tai niist&auml; on muuten p&auml;&auml;st&auml;v&auml; eroon ennen sis&auml;ruokintakauden alkamista. Vanha kukko ei p&auml;&auml;st&auml; kukkopoikia sy&ouml;m&auml;&auml;n tai juomaan, ja r&ouml;kitt&auml;&auml; kyll&auml; kilpailijansa vaikka henkihieveriin. Vastuuntuntoisen kananpit&auml;j&auml;n on pystytt&auml;v&auml; ratkaisemaan kukkopoikien ylituotantokysymys jo ennen kuin haudonta alkaa. <BR><BR> Kananpoikien kasvattaminen ja hoitaminen ovat oma lukunsa. Kanaemo opettaa niille kaiken tarpeellisen, mutta alkuaikoina my&ouml;s ihmisapu on tarpeen. Poikasille on oma rehunsa, mutta ensimm&auml;isin&auml; p&auml;ivin&auml; parasta ravintoa on keitetty kananmuna ja kaurapuuro. Poikaset oppivat yleens&auml; sy&ouml;m&auml;&auml;n vaivattomasti, mutta ne sotkevat astioita, pujahtelevat v&auml;&auml;riin ja vaarallisiin paikkoihin, ja ovat alituisessa hukkumisvaarassa. Kananpoikien kohdalla hukkuminen voi tarkoittaa veteen uppoamista tai muulla tavalla h&auml;vi&auml;mist&auml;: yhten&auml; kes&auml;n&auml; l&ouml;ysimme vuorokauden kateissa olleen kananpojan pihamaalla olevan yl&ouml;salaisin olevan astian alta. Poikanen oli hyppinyt astian reunalla, astia oli kellahtanut nurin ja poikanen j&auml;i loukkuun. Poikasia vaanii vaara my&ouml;s petojen suunnalta: varikset, rotat, vieraat kissat ja koirat nappaavat varomattoman poikasen helposti. Joskus my&ouml;s lauman muut kanat alkavat jahdata poikasia. Vanha sananlasku k&auml;skeekin , ett&auml; "laske kanasi vasta syksyll&auml;". <BR><BR> Moni vaara vaanii vapaita kes&auml;kanoja. Kun poikaset ovat niin isoja, ett&auml; emo vieroittaa ne, niist&auml; erottaa jo kukot ja kanat. Poikasten lauma tulee hyvin toimeen kesken&auml;&auml;n vaikka kukkopoikia olisi useampikin. Varsinainen is&auml;nt&auml;kukko ei kuitenkaan sied&auml; kilpailijoita l&auml;hell&auml;&auml;n, ja syksyn tullessa kukkopojat on hyv&auml; erottaa omaksi laumakseen, muuten tilanne stressaa liikaa kumpaakin osapuolta. Kes&auml;ll&auml; kukkopojat joutuvat odottelemaan ulkona, kanalan luukun tienoilla niin pitk&auml;&auml;n, ett&auml; isk&auml; on varmasti orrellaan, ennen kuin uskaltavat menn&auml; sis&auml;lle. Talvella pojat taas joutuvat n&ouml;k&ouml;tt&auml;m&auml;&auml;n p&auml;iv&auml;kaudet orrella, ja p&auml;&auml;sev&auml;t sy&ouml;m&auml;&auml;n vasta kun muu lauma nousee nukkumaan. Kanat voivat ulkoilla niin pitk&auml;&auml;n kuin s&auml;&auml;t sallivat. L&auml;mpimin&auml; syksyin&auml; kanoja on pidetty ulkona viel&auml; marraskuullakin. Jos kanala kuitenkin viilenee liikaa luukun auki ollessa, ja varsinkin jos laumassa on surkeita sulkasatoisia kanoja, on hyv&auml; v&auml;h&auml;n s&auml;&auml;nn&ouml;stell&auml; ulkoilua. Periaate kuitenkin on, ett&auml; kanat joutuvat olemaan sis&auml;ll&auml; joka tapauksessa kuukausia, joten ne kannattaa p&auml;&auml;st&auml;&auml; ulkoilemaan aina kun se suinkin on mahdollista. <BR><BR> Sulkasato saattaa pel&auml;stytt&auml;&auml; kokemattoman kananhoitajan rajuudellaan. Kun kanan h&ouml;yhenpuku vaihtuu vauhdilla, lintu on jonkin aikaa todella surkean, kirjaimellisesti kynityn n&auml;k&ouml;inen. Sulkasadon aikana maatiaiskana tarvitsee paljon B-vitamiinia, jota se saa mm. porkkanasta. Varminta on kuitenkin antaa nestem&auml;inen vitamiinilis&auml;ys, varsinkin jos kana alkaa k&auml;ytt&auml;yty&auml; omituisesti - hoipertelee, k&auml;velee takaperin tai ei pysy jaloillaan. Kes&auml;aikaan on varmistuttava, ett&auml; ulkona vapaasti liikkuvilla kanoilla on saatavana kalkkia. Jos kalkkia on vain sis&auml;ll&auml; kanalassa, ulkona viihtyv&auml;t kanat eiv&auml;t v&auml;ltt&auml;m&auml;tt&auml; malta k&auml;yd&auml; sis&auml;ll&auml; kalkkia sy&ouml;m&auml;ss&auml;. Muuten kanat kuluttavat kes&auml;ll&auml; vain v&auml;h&auml;n rehua tai viljaa. Ne l&ouml;yt&auml;v&auml;t ruokansa ulkoa - ja ovat siin&auml; todella kekseli&auml;it&auml;. <BR><BR> Jos aiot pit&auml;&auml; kanojasi t&auml;ysin vapaana, mik&auml; on tietysti kanojen kannalta ihanteellinen ratkaisu, joudut kehittelem&auml;&auml;n mit&auml; mielikuvituksellisempia virityksi&auml; kasvi- ja kukkamaasi suojaksi varsinkin alkukes&auml;n ajaksi, kun kasvisi ovat viel&auml; pieni&auml; taimia. Kanat l&ouml;yt&auml;v&auml;t vastamuokatun maan hetkess&auml;, ja muokkaavat sen uudelleen: voit heitt&auml;&auml; hyv&auml;stit pavun, herneen, kukkien yms. taimille jos et ole viritt&auml;nyt niiden p&auml;&auml;lle harsoa. Mansikoiden kypsymisen aikaan, ja ennenkin, kanalauma k&auml;y tyhjent&auml;m&auml;ss&auml; penkit ellet varaudu asiaan...jotenkin. Meid&auml;n kanamme innostuvat heti kun n&auml;kev&auml;t talikon ihmisen k&auml;dess&auml;: jossakin k&auml;&auml;nnet&auml;&auml;n kohta maata! Kuka sanoikaan kanojen olevan yksinkertaisia? <BR><BR> Jouluun menness&auml; kanalan luukut suljetaan odottamaan kes&auml;&auml;. Kanat joutuvat el&auml;m&auml;&auml;n ahtaammin, ja lauman nokkimisj&auml;rjestyksen on oltava kunnossa, ettei sis&auml;ll&auml; tarvitse riidell&auml; turhaan. Kanalan perusvarustus eli orret, kylpylaatikko, ruokakaukalot ja kalkki- sek&auml; hiekka-automaatti on puhdistettu ennen rasittavan sis&auml;ruokintakauden alkamista, ja sein&auml;t kalkittu tuholaisten torjumiseksi ja valoisuuden lis&auml;&auml;miseksi. Munintapesiin vaihdetaan oljet tarpeeksi usein, etteiv&auml;t kallisarvoiset kananmunat likaannu turhaan. Lattiapehkuja ei ole tarpeen vaihtaa joka vuosi, hyvin maatunut pohjakerros antaa kanalaan sopivan perusl&auml;mm&ouml;n. Maatiaiskanan el&auml;m&auml; on mielenkiintoista seurattavaa. El&auml;imet ovat nokkelia ja seurallisia, ja yleens&auml; ottaen terveit&auml;. Kes&auml;p&auml;iv&auml;n parhaita hetki&auml; on istahtaa hetkeksi katselemaan touhukkaana asioitaan toimittelevaa kanalaumaa. Maatiaiskana ei vaadi hoitajaltaan paljon, mutta kun sen el&auml;m&auml;n perustarpeet ovat kunnossa, se t&auml;ytt&auml;&auml; paikkansa yht&auml; aikaa lemmikkin&auml; ja hy&ouml;tyel&auml;imen&auml;. <!-- VARSINAINEN TEKSTI LOPPUU --> <BR><BR> <!-- t&auml;h&auml;n loppuu varsinaiset sivut --></td> </tr> </table> </body> </html>