ETUSIVU

KUKKAPELTO

KESÄKUKKAPÄIVÄ

MAATIAISKANA

VALKOSIPULI

HOMMANTOUHUA-blogi

PO RUSSKI

VERKKOKAUPPAAN

facebook

 

VÄINÖLÄN LUOMUTILA
Ukonmurrontie 154
58200 KERIMÄKI
puh: 050 494 8053
puutarha@vainolanluomu.net

amppelikori

 

Väinölän luomutilan maatiaiskanat

eivät kuulu kotieläintarkkailuun eivätkä siis ole "virallisia" luomukanoja. Niitä kuitenkin kasvatetaan luomun periaatteiden mukaan. Kuulumme MTTn maatiaiskanan säilytysohjelmaan. Säilytysohjelmasta ja maatiaiskana-asioista saat lisätietoa Suomen Siipikarjaliiton Pikkusiiven nettisivuilta.

Maatiaiskanan arki vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Tässä tekstissä kerromme omasta kananpidostamme ja siitä, miltä vuoden kierto näyttää kanaperspektiivistä.

Huom! Emme ota ns. kesäkanoja säilytykseen tai talvihoitoon!

kanoja

Maatiaiskanalan vuosi

Tammikuussa kanat ovat olleet sisätiloissa jo jonkin aikaa. Tavanomaisen ruoan lisäksi annamme kesällä tehtyjä vadelmakerppuja c-vitamiinitäydennykseksi. Kerput tarjoavat kanoille myös tervetullutta askartelua, jota voi tarjota myös pöyhimällä lattiapehkuja. Olkipehku maatuu hitaasti, mutta kun sitä kääntää talikolla, pintaan nousee hienojakoisempaa ainesta, johon kanat kaivavat mielellään kylpypaikkoja. Pehkuissa mylläävät kanat tuottavat paljon pölyä, joten kääntäminen kannattaa tehdä lauhalla säällä, jolloin on mahdollisuus tuulettaa pölyt pois kääntämisen jälkeen.

Vuodenvaihteen tienoilla kanalassa on hyvä olla lisävalaistus, jos ikkunat eivät riitä tuottamaan tarpeeksi valoa. Valoa ei kuitenkaan kannata antaa liian paljon, eihän maatiaiskanaa ole tarkoitus munittaa hengiltä. Kuuden tunnin valaistus (klo 9-15, vaivatonta auton lämmitykseen tarkoitetulla ajastimella!) riittää hyvin, ja kanat saavat silti tarpeellisen munintataukonsa. Jos valot ovat päällä pitkään sen jälkeen kun hämärä ulkona on laskeutunut, eivät kanat pysy luonnollisessa rytmissä eivätkä ehkä ehdi nousta orrelle sitten kun valot sammuvat. Pimeässä ne eivät uskalla liikkua mihinkään, ja jäävät yöksi lattialle. Auringon pysytellessä taivaalla yhä pitempään voi kanalan valon jättää pois.

Tammikuussa sulkasadon pitäisi olla jo ohi, ja muninnan käynnistynyt. Jos laumassa kuitenkin on sulkasadon heikentämiä kanoja, olisi huolehdittava riittävästä B-vitamiinin saamisesta. Porkkana käy tähän hyvin, mutta myös nestemäistä vitamiinilisää voi antaa puuroon tai juomaveteen sekoitettuna. Puuro tai peruna maistuu etenkin kovina pakkaspäivinä. Juomavesi täytyy pitää puhtaana ja ennen kaikkea sulana. Muuten lämpötila voi olla hyvinkin alhainen. Kylmällä ilmalla kanat kuluttavat enemmän ravintoa, ja ruokaa pitää olla jatkuvasti tarjolla. Lämpötilaksi riittää +5-10 astetta. Ruokahuollon vastikkeena munintapesistä alkaa tammi-helmikuussa löytyä yhä enemmän ja enemmän munia. Pitkä talvi saattaa aiheuttaa kanalaumassa epätoivottua käyttäytymistä. Jos jotakin kanaa on nokittu niin pahasti, että siitä vuotaa verta, on hyvä eristää nokittu kana siksi aikaa että haava paranee. Tuore haava ja veri saattavat innostaa laumaa nokkimaan kanaa niin paljon, että se ei selviä. Eristys on kuitenkin stressaavaa myös eristetylle, joka pyrkii nokkimisesta huolimatta takaisin laumaan. Eristyskopin on hyvä olla verkosta tehty, että siellä olijalla on näköyhteys muihin. Talven mittaan kanoille saattaa myös kertyä jalkoihin lantapaakkuja niin paljon, että ne kuivuttuaan haittaavat kävelyä. Paakut on parasta irrotella heti kun niitä syntyy, sillä kovettuneihin lantapaakkuihin ei tepsi muu kuin vesiliotus (kana kainaloon, jalat veteen), pahimmassa tapauksessa puukko. Kananpitoa aloitettaessa ensimmäinen talvi on kriittisin, ja jos laumassa on tauteja, talven aikana heikommat karsiutuvat eli kuolevat. Ajan mittaan laumaan syntyy yhteinen vastustuskyky tauteja vastaan, ja jos laumaan ei tuoda uusia jäseniä ja hoito on hyvää, maatiaiskana kestäa talven kyllä.

Maalis-huhtikuussa lämpötila ulkona voi jo nousta sen verran, että lauman voi päästää ulos. Ulkoilemaan kannattaa päästää vasta iltapäivällä. Jos päästää lauman ulos heti aamusta, ne eivät malta mennä takaisin sisälle ennen hämärtymistä, ja liian pitkästä ulkoilureissusta saattaa seurata vilustumisia. Kanat ovat kyllä kiinnostuneita lumesta ja syövätkin sitä mielellään, mutta jos ne joutuvat hangen keskelle vaikka säikähdyksen ajamina, ne eivät ymmärrä tulla sieltä pois, vaan jäävät kyyröttämään lumeen. Silloin on vaarana jalkojen paleltuminen. Sopiva ulkoilusää on tyyni ja aurinkoinen. Kanat nauttivat aurinkokylvyistä lämpimällä seinänvierustalla, ja auringonvalo saa muninnan (ja haudontavietin) heräämään. Kevään koittaessa ja lumien alkaessa sulaa kanojen ulkoilua ei tarvitse enää rajoittaa, vaan kanalan luukun voi jättää auki. Aluksi on kuitenkin hyvä yrittää opettaa kanat munimaan sisälle. Sen vuoksi luukku avataan vasta iltapäivällä, kun kanat ovat ehtineet munia. Kesäisin lähimetsiin ja rakennusten alle munivat kanat eivät oikein vastaa tarkoitustaan.

Kesällä kananhoitajan tärkein työ on muistaa sulkea kanalan luukut iltaisin ja avata ne aamuisin. Muuten maatiaiskanat saavat liikkua vapaasti ja oman tahtonsa mukaan. Kukko huolehtii siitä, että lauma ei hajoa liian hajalleen. Tosin isoa laumaa paimentavalle kukolle voi iskeä ihan ymmärrettävä laiskuus, ja jokapäiväinen metsään eksyneen kanarouvan valitus kaikua kuuroille korville. Jos kanat oppivat munimaan ulos, niitä on vaikea saada munimaan sisälle. Yhtenä huijauskonstina voi yrittää keitettyjen kananmunien panemista munintapesään. Ulos erilaisiin piiloihin munimisen syynä on tietysti ihminen, joka varastaa kanalta munat. Keitetyt munat voi merkitä vaikka tussilla, ettei niitä tule erehdyksessä ottaneeksi tuoreiden munien mukana. Keitetyt munat säilyvät pesässä monta viikkoa. Vaarana on kuitenkin, että haudontahaluinen maatiaiskana ottaa ne haudottavakseen. Kanan haudontahalua on vaikea poistaa, vaikka entisvanhaisena konstina onkin neuvottu kanan upottamista kylmään veteen. Parempi olisi antaa kanan hautoa, vaikka joskus tuntuukin että hautova kanaemo ansaitsisi ilon sijasta sääliä, monestakin syystä. Emo hautoo muniaan (tai toisten munia) 21 päivää hankalassa asennossa, eikä lähde pesästä kuin syömään ja juomaan. Ulostamisenkin kanssa on vähän hankalaa. Kun hautova kana lopulta pitkän pidättelyn jälkeen kampeutuu huonosta asennostaan lähtemään vessareissulle, tulos on joka suhteessa mahtava niin hajun, koon kuin koostumuksenkin suhteen. Toimenpiteeseen liittyy usein kova huuto ja mekastus.

kanoja

Vastakuoriutuneet kananpojat teettävät töitä emon lisäksi myös ihmisväellä. Ensimmäisinä päivinä poikasille annetaan vain vettä, mutta sitten alkaa kananmunien ja puuron keittäminen. Kanaemo opettaa lapsilleen ruokailutavat omalla tavallaan, ja alussa melkein syöttääkin ne nokastaan. Ihmishoitajan on huolehdittava, että ruoka-astiat ja vesi pysyvät puhtaina, etteivät poikaset sairastu ripuliin. Emo myös puolustaa tarvittaessa poikasiaan lauman muilta jäseniltä, ja poikasiaan hoitava emo tuntuukin nauttivan laumassa arvostusta, joka siltä katoaa sitten kun poikaset ovat vieroittuneet. Haudontojen aikana kanalauman arvojärjestys saattaa muuttua moneen kertaan. Kukon suhtautuminen poikasten kanssa liikkuvaan kanaan on yleensä välinpitämätön, mutta kun poikaset ovat tarpeeksi isoja, kukko kyllä ottaa lapsivuoteelta nousseen vaimonsa innolla takaisin laumaan. Poikasista muodostuu oma laumansa, jota aikuiset kanat eivät tahdo oikein sietää lähellään.

Aikaisin keväällä hautonut ja poikaset hoitanut maatiaiskanakana saattaa alkaa hautomisen uudelleen. Poikasiaan hoitava emo on hellyttävä näky, mutta jos Suomen lyhyestä kesästä kuluu haudontaan 21 vuorokautta ja poikasten ensivaiheen hoitoon (sisällä kanalassa) melkein toinen mokoma, haudontahaluisen kanan kesäloma jää kyllä lyhyeksi. Harjaantumaton silmä ei erota helposti nuorta kanaa kukosta. Yleensä noin puolet poikasista on kuitenkin kukkoja, ja tämä asia on huomioitava jos toivoo kanansa hautovan. Laumaan ei mahdu kuin yksi kukko, joten kukkopojille on joko etsittävä uudet kodit tai niistä on muuten päästävä eroon ennen sisäruokintakauden alkamista. Vanha kukko ei päästä kukkopoikia syömään tai juomaan, ja rökittää kyllä kilpailijansa vaikka henkihieveriin. Vastuuntuntoisen kananpitäjän on pystyttävä ratkaisemaan kukkopoikien ylituotantokysymys jo ennen kuin haudonta alkaa. Kananpoikien kasvattaminen ja hoitaminen ovat oma lukunsa. Kanaemo opettaa niille kaiken tarpeellisen, mutta alkuaikoina myös ihmisapu on tarpeen. Poikasille on oma rehunsa, mutta ensimmäisinä päivinä parasta ravintoa on keitetty kananmuna ja kaurapuuro. Poikaset oppivat yleensä syömään vaivattomasti, mutta ne sotkevat astioita, pujahtelevat vääriin ja vaarallisiin paikkoihin, ja ovat alituisessa hukkumisvaarassa.

Kananpoikien kohdalla hukkuminen voi tarkoittaa veteen uppoamista tai muulla tavalla häviämistä: yhtenä kesänä löysimme vuorokauden kateissa olleen kananpojan pihamaalla olevan ylösalaisin olevan astian alta. Poikanen oli hyppinyt astian reunalla, astia oli kellahtanut nurin ja poikanen jäi loukkuun. Poikasia vaanii vaara myös petojen suunnalta: varikset, rotat, vieraat kissat ja koirat nappaavat varomattoman poikasen helposti. Joskus myös lauman muut kanat alkavat jahdata poikasia. Vanha sananlasku käskeekin , että "laske kanasi vasta syksyllä".

Moni vaara vaanii vapaita kesäkanoja. Kun poikaset ovat niin isoja, että emo vieroittaa ne, niistä erottaa jo kukot ja kanat. Poikasten lauma tulee hyvin toimeen keskenään vaikka kukkopoikia olisi useampikin. Varsinainen isäntäkukko ei kuitenkaan siedä kilpailijoita lähellään, ja syksyn tullessa kukkopojat on hyvä erottaa omaksi laumakseen, muuten tilanne stressaa liikaa kumpaakin osapuolta. Kesällä kukkopojat joutuvat odottelemaan ulkona, kanalan luukun tienoilla niin pitkään, että iskä on varmasti orrellaan, ennen kuin uskaltavat mennä sisälle. Talvella pojat taas joutuvat nököttämään päiväkaudet orrella, ja pääsevät syömään vasta kun muu lauma nousee nukkumaan. Kanat voivat ulkoilla niin pitkään kuin säät sallivat. Lämpiminä syksyinä kanoja on pidetty ulkona vielä marraskuullakin. Jos kanala kuitenkin viilenee liikaa luukun auki ollessa, ja varsinkin jos laumassa on surkeita sulkasatoisia kanoja, on hyvä vähän säännöstellä ulkoilua. Periaate kuitenkin on, että kanat joutuvat olemaan sisällä joka tapauksessa kuukausia, joten ne kannattaa päästää ulkoilemaan aina kun se suinkin on mahdollista.

Sulkasato saattaa pelästyttää kokemattoman kananhoitajan rajuudellaan. Kun kanan höyhenpuku vaihtuu vauhdilla, lintu on jonkin aikaa todella surkean, kirjaimellisesti kynityn näköinen. Sulkasadon aikana maatiaiskana tarvitsee paljon B-vitamiinia, jota se saa mm. porkkanasta. Varminta on kuitenkin antaa nestemäinen vitamiinilisäys, varsinkin jos kana alkaa käyttäytyä omituisesti - hoipertelee, kävelee takaperin tai ei pysy jaloillaan. Kesäaikaan on varmistuttava, että ulkona vapaasti liikkuvilla kanoilla on saatavana kalkkia. Jos kalkkia on vain sisällä kanalassa, ulkona viihtyvät kanat eivät välttämättä malta käydä sisällä kalkkia syömässä. Muuten kanat kuluttavat kesällä vain vähän rehua tai viljaa. Ne löytävät ruokansa ulkoa - ja ovat siinä todella kekseliäitä.

Jos aiot pitää kanojasi täysin vapaana, mikä on tietysti kanojen kannalta ihanteellinen ratkaisu, joudut kehittelemään mitä mielikuvituksellisempia virityksiä kasvi- ja kukkamaasi suojaksi varsinkin alkukesän ajaksi, kun kasvisi ovat vielä pieniä taimia. Kanat löytävät vastamuokatun maan hetkessä, ja muokkaavat sen uudelleen: voit heittää hyvästit pavun, herneen, kukkien yms. taimille jos et ole virittänyt niiden päälle harsoa. Mansikoiden kypsymisen aikaan, ja ennenkin, kanalauma käy tyhjentämässä penkit ellet varaudu asiaan...jotenkin. Meidän kanamme innostuvat heti kun näkevät talikon ihmisen kädessä: jossakin käännetään kohta maata! Kuka sanoikaan kanojen olevan yksinkertaisia?

Jouluun mennessä kanalan luukut suljetaan odottamaan kesää. Kanat joutuvat elämään ahtaammin, ja lauman nokkimisjärjestyksen on oltava kunnossa, ettei sisällä tarvitse riidellä turhaan. Kanalan perusvarustus eli orret, kylpylaatikko, ruokakaukalot ja kalkki- sekä hiekka-automaatti on puhdistettu ennen rasittavan sisäruokintakauden alkamista, ja seinät kalkittu tuholaisten torjumiseksi ja valoisuuden lisäämiseksi. Munintapesiin vaihdetaan oljet tarpeeksi usein, etteivät kallisarvoiset kananmunat likaannu turhaan. Lattiapehkuja ei ole tarpeen vaihtaa joka vuosi, hyvin maatunut pohjakerros antaa kanalaan sopivan peruslämmön. Maatiaiskanan elämä on mielenkiintoista seurattavaa. Eläimet ovat nokkelia ja seurallisia, ja yleensä ottaen terveitä. Kesäpäivän parhaita hetkiä on istahtaa hetkeksi katselemaan touhukkaana asioitaan toimittelevaa kanalaumaa. Maatiaiskana ei vaadi hoitajaltaan paljon, mutta kun sen elämän perustarpeet ovat kunnossa, se täyttää paikkansa yhtä aikaa lemmikkinä ja hyötyeläimenä.